Tapasin hiljattain erään suuren lääkeyhtiön (ns. Big Pharman) edustajan, jolla oli kiehtova toimenkuva. Hänen tehtävänsä oli rohkaista valtavan organisaationsa tuotekehitysryhmiä ottamaan enemmän riskejä.
Suomalaisesta näkökulmasta tämä toi mieleen Nokian matkapuhelinbisneksen nopean tuhon. On arvioitu, että Nokian huippuaikojen suurimpia virheitä oli sen muuttuminen riskejä kaihtavaksi. Johto oli tuudittautunut Nokian johtavaan asemaan, mikä ruokki kulttuuria jossa työntekijöitä ei kannustettu innovatiivisiin korkean riskin projekteihin. Toisaalta riskiprojektin epäonnistuminen olisi voinut vaarantaa urakehityksen.
Ehkä tämän Big Pharman johto oli tutustunut Nokian tarinaan. Ainakin tuo uusi rooli, Riskinkannustuspäällikkö (tämä ei oikeasti ollut hänen tittelinsä), oli jo sinällään innovatiivinen ja hyvin tervetullut. Minusta monet Big Pharmat kärsivät Nokia-syndroomasta. Niillä on vahvoja, patentein suojattuja tuotteita, ne investoivat valtavasti tutkimukseen ja tuotekehitykseen, ne lupaavat että niiden tulevat läpimurrot muuttavat ihmisten elämää. Mutta kun katsoo niiden kehitteillä olevia tuotteita: toistavatko ne vain samaa mitä ovat tehneet viimeiset 50 vuotta huomaamatta miten dramaattisesti maailma on muuttunut?
Uuden lääkkeen kehittämiseen liittyy aina riskejä. Mitä innovatiivisempi lääkeaihio, sitä suuremmat riskit. Tämä on ohjannut koko teollisuutta Minä Myös -ajatteluun (jota ei pidä sekoittaa #metoo-liikkeeseen). Kun yksi yhtiö osoittaa uuden lääkkeen toimivaksi, muut seuraavat perässä ja yrittävät kehittää samankaltaisen lääkkeen, joka perustuu jopa samaan molekyylitason mekanismiin. Varmasti se toki pienentää kehityshankkeen riskejä. Ja varmasti tuollaiset Minä Myös -lääkkeet eivät johda läpimurtoon vaikean sairauden hoidossa.
Kun akateeminen tutkija tai startup-yritys esittelee aidosti innovatiivisia lääkeaihioita tuollaiselle Big Pharmalle hakeakseen hankkeelle rahoitusta, sielläkin on usein muutama ihminen joka todella ymmärtää mistä on kyse. He esittävät innoissaan hanketta edelleen organisaation sisällä. Sen jälkeen Big Pharman arviointikomitea, joka todella ymmärtää riskejä kaihtavan kulttuurin joka yrityksessä vallitsee, arvioi hankkeen riskit. Niitä varmasti löytyy: mikään ei ole helpompaa kuin osoittaa lääkekehityshankkeen riskejä. Lopulta tuo Big Pharma toteaa, että vaikka projekti on todella kiinnostava, heillä on kuitenkin tiettyjä epäilyksiä koska lääkkeen toimivuutta ei vielä ole osoitettu kliinisesti.
Onneksi on myös innovatiivisia Big Pharmoja jotka ovat oivaltaneet että niidenkin täytyy jatkuvasti uudistua menestyäkseen myös tulevaisuudessa. Sellaiset yhtiöt ovat valmiita ottamaan riskejä ja käynnistämään todella innovatiivisia hankkeita, kunhan niiden tieteellinen tausta on vahva ja potilailla on todellinen tarve paremmille hoidoille. Parhaimmillaan Big Pharmat jopa kannustavat ottamaan riskejä, koska ne ymmärtävät että se on ainoa tapa todella muuttaa maailmaa.
Minulla on ollut ilo tavata viime aikoina useita innovatiivisia Big Pharmoja mutta toistaiseksi vain yksi Riskinkannustuspäällikkö. Toivottavasti tapaan lisää heitäkin jatkossa!
Herantis Pharma kehittää lääkkeitä, jotka perustuvat uraauurtavaan tieteelliseen tutkimukseen. Tällaiseen lääkekehitykseen liittyy aina uutuudesta johtuvia riskejä – ja mahdollisuus parantaa potilaiden elämää merkittävästi.