Julkisen talouden säästöpaineet kohdistuvat vahvasti myös suomalaiseen tutkimusrahoitukseen, kuten viime aikoina käydystä keskustelusta on hyvin käynyt ilmi. Kuten muuallakin julkisella sektorilla myös yliopistomaailmassa on varmasti toiminnan tehostamisen varaa. Perustutkimuksen rahoituksen merkittävä leikkaaminen on kuitenkin lyhytnäköistä.
Olemme yhteiskuntana sijoittaneet pitkäjänteisesti tutkimukseen ja koulutukseen jo vuosikymmeniä – myös taloudellisesti heikompina aikoina. Tämä on huomattu muuallakin. Hiljattain julkaistu innovaatiovertailu sijoitti Suomen maailman kärkimaaksi innovaatiovaikuttajana (suhteutettuna väestön kokoon). Raportin mukaan menestyvissä maissa julkinen valta tukee aktiivisesti tutkimusta ja tuotekehittelyä sekä niihin liittyvää koulutusta, joko suoraan tai veropolitiikalla. Suomalainen systeemi on siis osoittautunut toimivaksi. Kannattaako pitkäjänteisesti rakennettu tutkimusinfrastruktuuri tosiaankin romuttaa?
Viimeaikaista keskustelua on vaivannut tietynlainen näköalattomuus ja ymmärtämättömyys perustutkimuksen ja innovaatiopolitiikan roolista kansantaloudellisessa mielessä. Äkkiseltään katsottuna perustutkimuksen merkitystä ei olekaan helppo huomata. Uraa uurtava perustutkimus harvoin tuottaa merkittävää välitöntä taloudellista hyötyä. Sen tuloksia tulee arvioida pitemmällä ajanjaksolla.
Vuonna 1963 Kari Cantell onnistui ensimmäisenä maailmassa eristämään alfa-interferonia valkosoluista. Koko 1970-luvun ajan eri puolilla maailmaa valtaosa potilaskokeista tehtiin Suomessa kerätyllä aineella, ja Cantell nousi tiedemaailman kiintotähdeksi. Interferoneista ei lopulta tullut mullistavaa hoitoa syöpään, niin kuin alunperin uumoiltiin, mutta 1990-luvulta lähtien ne ovat mullistaneet MS-taudin hoidon. Beta-interferonista tuli ensimmäinen MS-taudin kulkuun vaikuttava lääke, jonka maailmanlaajuinen myynti on nykyisin yli 10 miljardia euroa. Myös kroonisen hepatiitti-infektion hoidossa interferoneilla on nykyisin iso rooli. Vaikka nämä eurot virtaavatkin kansainvälisten lääkeyhtiöiden kassaan, ilman Kari Cantellin merkittävää perustutkimuspanosta kymmenet, jopa sadat miljoonat potilaat ympäri maailman olisivat jääneet ilman hoitoa.
Eikä interferonien tarina ole suinkaan vielä kokonaan kirjoitettu. Suomalainen Faron Pharmaceuticals on tehnyt vakuuttavaa työtä uuden beta-interferoni-pohjaisen hoidon kehittämisessä akuuttiin keuhkovammaan, joka on edelleen yleinen tehohoitopotilaiden kuolinsyy. Faronin kaupallinen kehitystyö nojaa vahvasti akateemikko Sirpa Jalkasen pitkän linjan palkittuun perustutkimustyöhön immunologian alalla.
Suomalaisesta tiedemaailmasta löytyy lukuisia samanlaisia tarinoita. Professori Kari Alitalon tutkimusryhmä on tehnyt jo vuosikymmeniä maailmanlaajuisesti johtavaa tutkimusta veri- ja imusuoniston kasvutekijöihin liittyen. Alitalo kollegoineen löysi 1990-luvun puolivälissä VEGF-C kasvutekijän, johon perustuen Herantis Pharma kehittää ensimmäisenä lääkeyhtiönä maailmassa imusuoniston uudismuodostumista tukevaa Lymfactin-geeniterapiahoitoa. Tämän uuden lähestymistavan toivotaan tuovan helpotusta rintasyöpähoidon aiheuttamaan lymfaturvotukseen.
Professori Mart Saarman vuosikymmeniä jatkunut tutkimustyö hermokasvutekijöiden parissa loi pohjan vuonna 2007 löydetylle uudelle kasvutekijälle CDNF:lle. Herantis Pharma kehittää CDNF-pohjaisia hoitoja sekä Parkinsonin tautiin että ALS:ään. Onnistuessaan sekä Lymfactin että CDNF olisivat omilla terapia-alueillaan mullistavia hoitoja, niin kuin interferonit 1990-luvulta alkaen MS-taudissa.
Mitä yhteistä on näillä menestyneillä perustutkijoilla? Esimerkiksi pitkäjänteinen keskittyminen omaan tutkimusaiheeseen, peräänantamattomuus, hyvä tiimi, kyky olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja keskittyä olennaiseen. Ripaus onneakin tarvitaan. Yllä mainitut tutkijat ovat myös loistavia esimerkkejä siitä kuinka tehdä hyvinkin aktiivista yhteistyötä yritysmaailman kanssa säilyttäen silti vahvan perustutkimusfokuksen omassa työssään.
Kaikki tämä työ olisi jäänyt tekemättä, keksinnöt ja yritykset syntymättä ilman pitkäjänteistä perustutkimusrahoitusta.
Nykymaailmassa tutkimus on enää harvoin yhden luovan yksilön superlahjakkuuden tai intuition varassa. Tutkijat, tutkimusryhmät ja yritykset ympäri maailman työskentelevät tiiviissä yhteistyössä vieden kehitystä vakaasti eteenpäin. Kun ajatellaan globaaleja lääketieteellisiä haasteita, kuten syöpää tai Alzheimerin tautia, asiaa tulisikin katsoa kansakuntien yhteisenä pyrkimyksenä kohti parempaa tulevaisuutta. Perustutkimus on tämän yhteisen pyrkimyksen polttoaine, ja arvostettu perustutkimus kerää ympärilleen aktiivista teollista toimintaa hyödyntämään kaikkia osapuolia.
Ja aina silloin tällöin käy niinkin että perustutkimuslöydöksen pohjalta päästään kehittämään tuotetta, josta hyötyvät niin kuluttajat kuin elinkeinoelämäkin. Mullistavimmat keksinnöt perustuvat yllättävimpiin löydöksiin, ja siihen tarvitaan vahvaa perustutkimusta.