Lymfactin®

Lymfactin tähtää maailman ensimmäiseksi sekundäärisen lymfaturvotuksen lääkehoidoksi

Lymfactin-tutkimusvalmistetta kehitetään parhaillaan potilaille, jotka ovat sairastuneet rintasyöpähoitojen seurauksena sekundääriseen lymfaturvotukseen.

Tietoa Lymfactin-tutkimusvalmisteesta

Lymfactinin taustalla on Suomessa löydetty verisuonten endoteelin kasvutekijä-C, VEGF-C, (engl. vascular endothelial growth factor C), joka on imusuonten kasvussa tarvittava, ihmisellä luonnostaan esiintyvä imusuonikasvutekijä. Lymfactin on adenovirukseen pohjautuva geeniterapiavalmiste, jossa VEGF-C -proteiinia koodaava geeni siirretään kohdekudokseen adenoviruksen avulla. Tämän seurauksena VEGF-C -kasvutekijä ilmentyy kudoksessa, mikä johtaa uusien imusuonten muodostumiseen. Lymfactinin sisältämää adenovirusta on muokattu siten, että se ei kykene jakaantumaan eikä se siten aiheuta adenovirusinfektiolle tyypillisiä oireita.

Lymfactin-tutkimusvalmiste annostellaan imusolmukesiirtoleikkauksen yhteydessä nivusesta leikattuun imusolmukesiirteeseen ennen sen liittämistä kirurgisesti vaurioituneen käden kainaloon. Sairautta matkivissa tutkimusmalleissa paikallinen ja noin kaksi viikkoa kestävä VEGF-C -geenin ilmentyminen on aikaansaanut uusien imusuonten muodostumista. Tähän perustuen Lymfactinin tavoitteena on normalisoida imujärjestelmän toiminta ja estää imunesteen kerääntyminen potilaan kudoksiin. Jos Lymfactin toimii potilailla yhtä hyvin kuin se on toiminut tutkimusmalleissa, se voi johtaa merkittävään läpimurtoon sekundäärisen lymfaturvotuksen hoidossa. Lymfactin perustuu akatemiaprofessori Kari Alitalon johtaman tieteen huippuyksikön kansainvälisesti arvostettuun tutkimustyöhön Helsingin yliopistossa.

Lymfactinin toimintamekanismi

Lymfactinin kliinisen kehityksen tilanne

Lymfactin-tutkimusvalmistetta tutkitaan yhdistettynä tavanomaiseen kirurgiseen hoitoon, eli imusolmukesiirtoleikkaukseen, potilailla, joille on rintasyöpähoitojen seurauksena kehittynyt sekundäärinen lymfaturvotus. Toimenpiteeseen voidaan yhdistää myös rinnankorjausleikkaus. Lymfactin-tutkimusvalmistetta tutkitaan parhaillaan Vaiheen 1 ja Vaiheen 2 kliinisissä tutkimuksissa. Potilaiden rekrytointi tutkimuksiin on päättynyt ja molemmat tutkimukset ovat tällä hetkellä seurantavaiheessa.

Vaiheen 1 sokkouttamattomaan monikeskustutkimukseen, jossa arvioidaan Lymfactinin turvallisuutta ja siedettävyyttä, osallistui 15 potilasta, joista kolme sai matalamman ja loput 12 korkeamman Lymfactin-annoksen. Perustuen kahden vuoden seurantaan, molemmat annokset osoittautuivat turvallisiksi ja hyvin siedetyiksi. Korkeampi annos valittiin Vaiheen 2 -tutkimukseen, jonka tarkoituksena on tutkia myös tehokkuutta. Vaiheen 1 12 kuukauden turvallisuusseurannan tulokset Vaiheen 1 tutkimuksesta on julkaistu tieteellisen artikkelin muodossa Journal of Plastic, Reconstructive & Aesthetic Surgery -lehden syyskuun 2020 numerossa. Koko englanninkielisen artikkelin voi lukea täältä.

Vaiheen 1 -tutkimuksessa noin puolet korkeamman annostason 12 potilaasta olivat saaneet 12 kuukauden kuluttua leikkaus- ja Lymfactin-hoidosta kliinisesti merkittävän hyödyn käden tilavuusmittauksen perusteella. Tämä hyöty on säilynyt 24-kuukauden mittaukseen saakka. Potilaat ovat myös raportoineet elämänlaadun paranemisen sekä 12 että 24 kuukauden kuluttua hoidosta. Lisäksi imujärjestelmän toiminnallisuutta mittaavassa lymfoskintigrafiassa havaittiin kliinisesti merkittävää parantumista osalla potilaista 12 kuukauden kuluttua hoidosta, ja 24 kuukauden mittauksessa imujärjestelmän toiminnallisuus oli parantunut suuremmalla joukolla potilaita. Vaiheen 1 -tutkimuksessa ei ollut mukana vertailuryhmää eli Lymfactinin tehosta ei voida tehdä päätelmiä tämän tutkimuksen perusteella.

Vaiheen 2 kliininen tutkimus ”AdeLE” on satunnaistettu, kaksoissokkoutettu ja lumelääkekontrolloitu monikeskustutkimus, jossa arvioidaan Lymfactinin tehoa, turvallisuutta ja siedettävyyttä. Tutkimukseen osallistui 39 potilasta, joista puolet sai yhden Lymfactin-tutkimusvalmisteannoksen ja puolet lumelääkeannoksen imusolmukesiirtoleikkauksen yhteydessä. Hoidon tehoa selvitetään vertaamalla lymfaturvotuksesta kärsivän raajan ja terveen raajan tilavuutta ennen Lymfactin-hoitoa ja hoidon jälkeen. Tutkimuksessa hyödynnetään myös lymfoskintigrafia-mittausta imujärjestelmän toimivuuden tutkimiseksi sekä ennen tutkimushoitoa että sen jälkeen. Tuloksia arvioidaan myös elämänlaadussa tapahtuneiden muutosten perusteella. Tutkimuksessa on meneillään seurantavaihe ja yhden vuoden seurannan tuloksia odotetaan julkaistavaksi vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä.

Lisää tietoa vaiheen 2 tutkimuksesta löytyy osoitteesta www.lymfactin.fi

Sekundäärinen lymfaturvotus

Sekundäärinen lymfaturvotus syntyy imujärjestelmän paikallisen vaurioitumisen seurauksena, esimerkiksi syövän hoitoon liittyvän leikkauksen tai sädehoidon yhteydessä. Imujärjestelmän vauriot saattavat katkaista imunesteen normaalin virtauksen, jolloin imuneste kerääntyy esimerkiksi raajan kudokseen. Seurauksena on etenevä krooninen turvotus, jonka hoitoon ei ole lääkkeitä.

Sekundäärinen lymfaturvotus on kivulias, ulkonäköä muuttava sairaus, jolla on merkittävä vaikutus potilaan elämänlaatuun. Sekundäärisen lymfaturvotuksen oireita ovat vaurioituneen raajan turpoaminen, kipu, heikentynyt liikkuvuus ja sidekudoksen määrän kasvu. Monet potilaat kärsivät myös toistuvista infektioista turvonneessa raajassa. Potilaat saattavat hävetä muuttunutta ulkonäköään, eivätkä välttämättä hakeudu asianmukaiseen hoitoon, jolla oireita voitaisiin helpottaa.

Maailmanlaajuisen lymfaturvotuspotilaiden organisaation (LE&RN) mukaan virhediagnoosit ovat tavallisia. Potilaat tai edes heitä hoitavat lääkärit eivät aina tunnista lymfaturvotusta.

Parantavaa hoitoa lymfaturvotukseen ei toistaiseksi ole olemassa. Oireita voidaan helpottaa lymfaterapialla ja -hieronnalla sekä jatkuvalla tukihihan käytöllä. Tällaiset hoidot eivät kuitenkaan paranna sairauden taustalla olevia imujärjestelmän vaurioita. Lymfaturvotuksen hoitoon käytetään myös kirurgisia hoitomuotoja, kuten rasvaimua, imusolmukesiirtoleikkausta ja lymfanesteen ohjausta verenkiertoon. Nämä kirurgiset menetelmät yksinään harvemmin poistavat tukihihan tarpeellisuutta.

Julkaistun datan perusteella voidaan arvioida, että noin 30 000 rintasyöpään liittyvää sekundääristä lymfaturvotustapausta todetaan vuosittain USA:ssa. Sekundäärinen lymfaturvotus voi syntyä myös muiden syöpien kuten melanooman, gynekologisten, virtsateiden ja lisääntymiselinten syöpien hoidon seurauksena. Tähän perustuen yhteensä noin 150 000 uutta sekundääristä lymfaturvotustapausta todetaan vuosittain USA:ssa. Rintasyöpähoitojen seurauksena syntyneen sekundäärisen lymfaturvotuksen hoidon on arvioitu maksavan USA:ssa potilasta kohden yli 10 000 dollaria vuodessa.

 

Keskeisiä julkaisuja

Hartiala P, Suominen S, Suominen E, Kaartinen I, Kiiski J, Viitanen T, Alitalo K, Saarikko AM. Phase 1 Lymfactin Study: Short-term Safety of Combined Adenoviral VEGF-C and Lymph Node Transfer Treatment for Upper Extremity Lymphedema. J. Plast. Reconstr. Aesthet. Surg. 73(9): 1612–1621, 2020

Tervala TV, Hartiala P, Tammela T, Visuri MT, Ylä-Herttuala S, Alitalo K, Saarikko AM. Growth factor therapy and lymph node graft for lymphedema. J. Surg. Res. 196(1): 200-7, 2015.

Lähteenvuo M, Honkonen K, Tervala T, Tammela T, Suominen E, Lähteenvuo J, Kholová I, Alitalo K, Ylä-Herttuala S, Saaristo A. Growth factor therapy and autologous lymph node transfer in lymphedema. Circulation 123: 613-20, 2011.